Yllätysten kaupunki (Box of chocolates)

Mistä tykkään Istanbulissa, on se, ettei koskaan tiedä, mitä saattaa tulla vastaan. Tuntuu, että kaupunkiin olisi ripoteltu pikkuyllätyksiä ihan vaan kaikille niille, jotka jaksavat katsoa. Tämäkin sammakkomies lillui Bosporinsalmessa. Kai se kalasti - en tiedä.

Limonlubahce-nimisessä puutarhakahvilassa oli asiakkaiden lisäksi kilpikonnia ja kissoja. Siellä ne vaan tepastelivat pöytien lomassa. Outoa mutta ihanaa. Limonlubahce itsessäänkin on varsinainen yllätys. Yhdeltä kadulta pujahtaa rappukäytävään, josta pääsee kulkemaan kerrostalon takapihalle, jonne on tehty kahvila. Ovella on pienen pieni kyltti - jos sinne haluaa, niin pitää tietää, minne on menossa.

Istanbulin edustalla on Prinssisaaret, joihin pääsee lautalla. Prinssisaarilla autoilu on kielletty ja ne ovatkin ihania kesän pakopaikkoja kalatavernoineen.

Istiklal-kävelykadun jokaisen sivukujan varrelta löytyy jotain. Yleensä ravintoloita, kahviloita, baareja, pikkubutiikkeja - myös ilotaloja huorineen ja epämääräisiä hotelleja ja clubeja. Kaikki parhaat kahvilat ja baarit löytää oikeastaan vain sattumalta rampaten pikkukujia läpi. Sitä vaan toivoo, ettei tämä kuja ole huono kuja. Yksi suosikkini on tällä hetkellä Urban, joka löytyy Galatasarayn hamamin lähettyviltä.

 

Bosporinsalmen 30 kilometrin pituudelle myös mahtuu monenlaista kylää ja kaupunginosaa. Salmen viimeinen kylä Anadolu Kavagi kätkee sumuiseen syliinsä bysantinaikaisen linnan rauniot, marionetin myyjiä, simpukkavartaita ja designkoruja. 

Otan vastaan kaikki yllätykset lahjana.

F1. En tajunnu

Ja kauhea ruuhka takaisinkin.

Häät, hamam ja työläishumua

On pitänyt tässä pitkään hiljaiseloa. Näin blogin suhteen siis. Muuten on riittänyt puuhaa ja ohjelmaa jos jonkinlaista. Nyt sain tartuttua toimeen, kun paljastui ilouutinen: blogspot ei ole enää bannissa!! Paljon näppärämpää tämä bloggailu kun ei tarvitse käyttää epäilyttävimmistä epäilyttävimpää v-tunneli.comia.

Paikalliskokemuksista varsinkin häät, hamam, ja humu vapun aikaan ovat tehneet vaikutuksen. Kutsun saatuani mikään ei olisi saanut pidettyä minua poissa aidoista istanbulilaisista häistä. Täällähän tapoihin kuuluu, että häihin kutsutaan kaikki vähänkin tutut ja häät pidetään kaupunginosan omassa hääsalongissa. Oltiin suuntaamassa salonkiin näyttämällä hääkutsua taksikuskille. No, kuten täällä usein käy, ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, ja löydettiinkin itsemme morsiamen perheen kotoa! Siellä suoritettiin lähiomaisten kanssa häihin lähtö -seremonia, jossa sulhanen saapuu hakemaan morsiamensa. Seremoniassa morsiamen uumalle solmitaan punainen nauha, joka symboloi neidon koskemattomuutta. Onneksi morsian oli iloisesti yllättynyt nähdessään suomalaiset kasvot. Riitti varmaan suvulle ihmeteltävää! Varsinkaan kun yhteistä kieltä ei löytynyt sen vertaa, että olisimme voineet selittää, että taksi se meidät tänne toi. Ilmeisesti kuski ei löytänyt salonkia, mutta kuuli hääsoittajat, jotka ilmoittavat morsiamen lähdöstä hääpaikalle, ja päätti päästä ulkolaisista eroon tiputtamalla ne sinne talon eteen. Ratkaisuhan sekin. Ja oli kyllä mielenkiintoista nähdä tavallinen turkkilainen koti ja nauttia vieraanvaraisesti tarjottua teetä.

Vieraiden oletetaan tuovan häälahjaksi joko kultaa tai rahaa. Me tietenkin päädyimme ostamaan kultakolikon, sillä onhan ajatuskin kultakolikko-ostoksista niin kutkuttava. Harmi vaan, kun kullan arvo on niin korkealla, ettei kovinkaan näyttävää kolikkoa päässyt ostamaan. Häissä tämä kolikko sitten kiinnitettiin morsiamen kaulan ympärille nostettuun punaiseen nauhaan. Seremoniamestari kuulutti kaikkien vieraiden tuoman lahjan, eli joko kultakolikon koon tai rahasumman. Häihin ei siis oikein kehtaakaan mennä ilman kunnon lahjaa.

Türk kahvesi vai Starbucks?

Vaikka mielestäni maassa kannattaa olla maan tavalla ja suosia paikallisia herkkuja, niin täytyy tunnustaa, että olin onnesta piukeena kun pääsin ensimmäistä kertaa Starbucksiin. Paikka on kuitenkin sellainen istituutio ja jenkkitv:stä tuttu. Ja mitä lattea sieltä saakaan! - Ihan parasta. Turkkilainen kahvi on hyvää mutta Starbucksin latte..omnomnom.

Toinen paikka, josta olen haaveillut Starbucksin lisäksi, ja jota pääsin tänään kokeilemaan, on KFC eli entinen Kentucky Fried Chicken. Mutta täytyy sanoa, että köfte eli turkkilaiset lihapullat on paljon paljon parempaa. Ja tässä siis puhuu entinen kasvissyöjä. Aloitin lihansyönnin varmaan kuukausi ennen tänne muuttoa. Hyvin on liha maistunut mutta paras ruoka mitä täällä olen syönyt on Etziz Cig Köfte eli lihaton lihapullamössö (siis mössö bulgurista ja mausteista ja mahdollisesti jostain muustakin). Tätä mössöä levitetään ohkasen letun päälle, puristetaan sitruunaa ja lisätään kasviksia, kuten persiljaa ja salaattia, ja kierretään rullalle. Tosi hyvää ja jotenkin kevyttä ja raikasta. Suosittelen! Alun perin tuohon mössöön on käytetty raakaa jauhelihaa, mutta nyt suurimmasta osaa paikkoja myydään lihatonta versiota.

Istanbul on kuitenkin metropoli, joten ehkä on ihan ok kokeilla amerikkalaisia hapatuksiakin pelkän turkkilaisen keittiön lisäksi. Ainakaan Starbuckista en luovu!

Kuukausi Istanbulissa

Merhaba!

Kuukausi on vierähtänyt Istanbulissa ja olen yrittänyt päästä sisään paikalliseen elämänmenoon. Osaan jo liikkua paikasta toiseen ja olen vieraillut suurimmassa osassa nähtävyyksiä, maistellut joitain paikallisia herkkuja ja makustellut turkin kieltä, jota olen sinnikkäästi käyttänyt sitä mukaa kun olen sitä oppinut. Tuntuu, että kuukauden aikana olen ehtinyt raapaista vasta pintaa.

Istanbul on ihan mahtava kaupunki, jossa on hyvä meininki ja tiivis tunnelma (varsinkin ruuhka-aikaan julkisissa kulkuvälineissä ja Istiklal-kävelykadulla mihin tahansa vuorokaudenaikaan). Ihmiset ovat avuliaita ja ystävällisiä, mutta välillä asiakaspalvelu on töykeää ja ihmiset etuilevat. Mikä on mukavaa, että täällä ei ole rantalomakohteista tuttua huutelua. Tietenkin vanhassa kaupungissa Sultanahmetin alueella ja Suuressa bazaarissa on sisäänheittäjiä ja innokkaita kaupustelijoita. Ei kuitenkaan mitään Hey Baby -huutoja ja hihasta nykimistä. Täällä ihmiset elävät kurissa ja järjestyksessä - etuilua lukuunottamatta. Toisaalta lapsilla on oikeus mekastaa ja käyttyä kuin apinat, mikä tullut tutuksi seuratessa koululaisvierailuja Istanbulin nähtävyyksiin. Yleensäkin lapsenkasvatuksessa on meininki, etti lapsen mieltä saa pahoittaa kieltämällä siltä mitään.

Täällä on nyt täysi kevät. Kun saavuin kuukausi sitten, satoi vielä pahimmillaan lunta ja räntää. Nyt onneksi talvitakin ja pipon on saanut vaihtaa kevättakkiin ja aurinkolaseihin. Toisinaan takki on jopa liikaa, mutta yllättäen saattaa myös sataa vettä.

Yöelämään en ole vielä jaksanut perehtyä yhtään, mitä nyt olin Mor Ve Ötesin keikalla paikallisessa kulttuurikeskuksessa IKSV Salonissa. Bändi on Turkin vanha Euroviisuedustaja. Ensi viikonloppuna olen menossa paikallisiin häihin ja The Fire of Anatolia kansantanssishowhun. Täällä kun on päivän ravannut ihmetellen ja opetellen kaikkea uutta, niin illalla on ollut vain mielessä nukkumaanmeno!

Istanbulissa on erilaisia kaupungiosia, jotka ovat omantyylisiään. Suosikkejani ovat boheemit Galatan, Cukurcuman ja Cihangirin alueet. Seuraavaksi haluan mennä pyörimään hienosto- ja ostosalue Nisantasiin. Kyllä sitä välillä kaipaa kiiltoa ja kauneutta röksien taiteilija-alueiden lisäksi! Itse asun Osmanbeyssä, joka on paikallisten suosima ostos-, asuin- ja toimistoalue. Täällä liikkeet on halpoja ja myyvät paikallista tavaraa. Nisantasi on tossa naapurissa. Muihin kaupunosiin pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä.

Ostosmahdollisuudet täällä on mahtavat. Ainakin itse joka reissulla löydän jotain pientä ostettavaa. Hauskin ostosalue on Eminönüssä ja siellä voi tehdä löytöjä kauppakujilta. Ostin puuseppä-papalta perinteisen ompelutarvikelaatikon, jota käytän korurasiana. Uuu, ja älkää puhuko mulle paikallisista koruista! Täällä on niin ihania koruja...

Mikä muu täällä on myös houkuttelevaa on ruoka. Josta tulikin mieleen, että taidan mennä laittamaan itselleni lounasta. Jotain, mitä ei tarvitse kokata, sillä en ole vielä uskaltanut käyttää kaasuhellaani. No, oikeastaan, en ole vielä ehtinyt käyttää sitä!

Turkkilaiseen tapaan

Voitokkaana Hippodromilla