Kuukausi Istanbulissa

Merhaba!

Kuukausi on vierähtänyt Istanbulissa ja olen yrittänyt päästä sisään paikalliseen elämänmenoon. Osaan jo liikkua paikasta toiseen ja olen vieraillut suurimmassa osassa nähtävyyksiä, maistellut joitain paikallisia herkkuja ja makustellut turkin kieltä, jota olen sinnikkäästi käyttänyt sitä mukaa kun olen sitä oppinut. Tuntuu, että kuukauden aikana olen ehtinyt raapaista vasta pintaa.

Istanbul on ihan mahtava kaupunki, jossa on hyvä meininki ja tiivis tunnelma (varsinkin ruuhka-aikaan julkisissa kulkuvälineissä ja Istiklal-kävelykadulla mihin tahansa vuorokaudenaikaan). Ihmiset ovat avuliaita ja ystävällisiä, mutta välillä asiakaspalvelu on töykeää ja ihmiset etuilevat. Mikä on mukavaa, että täällä ei ole rantalomakohteista tuttua huutelua. Tietenkin vanhassa kaupungissa Sultanahmetin alueella ja Suuressa bazaarissa on sisäänheittäjiä ja innokkaita kaupustelijoita. Ei kuitenkaan mitään Hey Baby -huutoja ja hihasta nykimistä. Täällä ihmiset elävät kurissa ja järjestyksessä - etuilua lukuunottamatta. Toisaalta lapsilla on oikeus mekastaa ja käyttyä kuin apinat, mikä tullut tutuksi seuratessa koululaisvierailuja Istanbulin nähtävyyksiin. Yleensäkin lapsenkasvatuksessa on meininki, etti lapsen mieltä saa pahoittaa kieltämällä siltä mitään.

Täällä on nyt täysi kevät. Kun saavuin kuukausi sitten, satoi vielä pahimmillaan lunta ja räntää. Nyt onneksi talvitakin ja pipon on saanut vaihtaa kevättakkiin ja aurinkolaseihin. Toisinaan takki on jopa liikaa, mutta yllättäen saattaa myös sataa vettä.

Yöelämään en ole vielä jaksanut perehtyä yhtään, mitä nyt olin Mor Ve Ötesin keikalla paikallisessa kulttuurikeskuksessa IKSV Salonissa. Bändi on Turkin vanha Euroviisuedustaja. Ensi viikonloppuna olen menossa paikallisiin häihin ja The Fire of Anatolia kansantanssishowhun. Täällä kun on päivän ravannut ihmetellen ja opetellen kaikkea uutta, niin illalla on ollut vain mielessä nukkumaanmeno!

Istanbulissa on erilaisia kaupungiosia, jotka ovat omantyylisiään. Suosikkejani ovat boheemit Galatan, Cukurcuman ja Cihangirin alueet. Seuraavaksi haluan mennä pyörimään hienosto- ja ostosalue Nisantasiin. Kyllä sitä välillä kaipaa kiiltoa ja kauneutta röksien taiteilija-alueiden lisäksi! Itse asun Osmanbeyssä, joka on paikallisten suosima ostos-, asuin- ja toimistoalue. Täällä liikkeet on halpoja ja myyvät paikallista tavaraa. Nisantasi on tossa naapurissa. Muihin kaupunosiin pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä.

Ostosmahdollisuudet täällä on mahtavat. Ainakin itse joka reissulla löydän jotain pientä ostettavaa. Hauskin ostosalue on Eminönüssä ja siellä voi tehdä löytöjä kauppakujilta. Ostin puuseppä-papalta perinteisen ompelutarvikelaatikon, jota käytän korurasiana. Uuu, ja älkää puhuko mulle paikallisista koruista! Täällä on niin ihania koruja...

Mikä muu täällä on myös houkuttelevaa on ruoka. Josta tulikin mieleen, että taidan mennä laittamaan itselleni lounasta. Jotain, mitä ei tarvitse kokata, sillä en ole vielä uskaltanut käyttää kaasuhellaani. No, oikeastaan, en ole vielä ehtinyt käyttää sitä!

Turkkilaiseen tapaan

Voitokkaana Hippodromilla

Teehetki Bosporinäkymällä

Taistelussa sensuuria vastaan myös Pökylä

Nettisensuuria vastaan!

Blogi on pitänyt täyttä hiljaiseloa, sillä yllättäen Turkin nettisensuurin hampaissa on blogspot-sivusto. Nyt on kuitenkin löytynyt keino kiertää sensuuri www.vtunnel.com:n kautta ja jatkan taas blogin pitämistä. Äsken yritin saada kuvia laitetuksi mutta se ei oikein tunnu onnistuvan, nyyh. Katsotaanpa jos saisin senkin ongelman ylitetyksi..hmm..hmm..hmm

Huomenna matkaan

Matkalaukku on pakattu ja se painaa reilut 28 kg, sallittu määrä on max 30 kg. Aika rapsakan painoinen nostella. Noh, onneksi on pyörät ja kunnollinen vetokahva. Käsimatkatavaralaukku on vielä pakkaamatta, sillä käytän juuri Släbs-läppäriä, joka on oleellinen osa käsimatkatavaraa. Seuraavan kerran kone tuleekin avattua vasta Istanbulissa. Nähtäväksi jää, milloin pääsen seuraavan kerran päivittämään blogia.

Huomenna puoli kuuden aikaan olen Istanbulissa. Siitä sitten alkaa se suuri seikkailu! Ei sitä vielä oikein tajuakaan. Olen kuitenkin valmistautunut hyvin etukäteen, joten siitä ei pitäisi olla kiinni. Merhaba Istanbul!